Kolmetoista asiaa Italiasta

1. Cappuccino sääntö

Italiassa on kirjoittamaton sääntö siitä, että kahviin ei tule lisätä maitoa puolenpäivän jälkeen. Nauti siis cappuccinosi ennen sitä, sillä muuten voit saada ihmetteleviä katseita. Poikkeuksen tekee caffè macchiato, joka on pieni kahvi, joka on 'tahrattu' maidolla eli siihen tulee vain vähän vaahdotettua maitoa. Take away-kahvi ei ole myöskään maan tapa, kahvia ei kuljetella paperimukeissa mukana.

2. Ei pitkän kaavan mukaan

Meitä on aina opetettu, että Italiassa syödään pitkän kaavan mukaan alkupalat, primo piatto (ensimmäinen pääruoka), secondo piatto (toinen päruoka) ja jälkiruoka. Tähän on kyllä harvemmalla varaa, ainakaan usein. Älä siis turhaan ahda itseäsi täyteen ja laita kukkaronnyörejäsi kireälle. Voit ihan hyvin jättää jonkun pois esim. lounaalla usein primo riittää (useimmiten pastaa) ja illalla voit syödä hieman pidemmän kaavan mukaan.

3. Pasta

Pasta kuuluu Italiaan erottamattomana osana elämää. Pastalajeja on satoja. Italialainen voi syödä 25 kiloa pastaa vuodessa. Pasta-annoksiin ei kuulu salaatti, - sitä ei tule syödä samanaikaisesti, eikä myöskään sen jälkeen. Pastan kanssa ei myöskään syödä leipää eikä sen kanssa tilata lisukkeita.

4. Parmesaanisääntö

Kalaa sekä äyriäisiä sisältäviin ruokiin ei saa lisätä parmesaania tai muita juustoja. Se peittää niiden oman maun. Jos syö pastaa pelkästään oliiviöljyn kanssa, joukkoon ei saa lisätä koskaan parmesaania. Jos haluaa lisätä parmesaania, pitää aina lisätä myös vähän voita.

5. Euroja suihkulähteistä

Uskomuksen mukaan vierailija, joka heittää kolikon Fontana di Trevin suihkulähteeseen Roomassa, tulee palaamaan kaupunkiin uudestaan. Turistit heittävät kolikoita lähteeseen jopa 3000 euron arvosta päivittäin, josta ne kerätään joka viikko talteen ja lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen.

6. Aktiivisia tulivuoria

Euroopan korkein tulivuori Etna sijaitsee Sisiliassa ja se on yksi maailman aktiivisimmista tulivuorista. Muita aktiivisia tulivuoria ovat Napolissa sijaitseva Vesuvius sekä Eolisilla eli Liparin saarilla sijaitseva Stromboli sekä Vulcano. Marsili sijaitsee Tyrrhenanmerellä noin 150km Napolista meren alla. Marsili ei ole purkautunut kertaakaan tilastoidun historian aikana, mutta tutkijoiden mukaan riski tsunamin syntymiselle on olemassa. Napolin alueella sijaitseva Campi Flegrei on kaldera eli tulivuori, joka on purkautunut niin rajusti, että se on romahtanut eikä sitä tunnista vuoreksi, - nykyisin se on sulautunut maisemaan. Jos Campi Flegrei purkautuu, naapuri Vesuvius näyttää sen rinnalla halvalta uudenvuodenraketilta. (Tieteen kuvalehti)

7. Maksaminen jäätelötiskillä tai kahvilassa

Jäätelö maksetaan aina ensin ja sitten mahdollisesti saadulla kuitilla valitaan jäätelö, usein eri henkilöltä. Näin jäätelöä käsittelevä ei likaa käsiänsä rahan kanssa. Samoin, jos haluat juoda kahvin pystybaarissa tai tiskillä, - se maksetaan ensin ja sitten tilataan tiskiltä.

8. Eniten maailmanperintökohteita

Italiassa on Unescon maailmanperintökohteita eniten koko maailmassa, tällä hetkellä yhteensä 51.

9. Onnenväri punainen

Uutenavuotena Italiassa on tapana käyttää punaisia alusvaatteita. Uskomuksen mukaan punainen väri tuo onnea tulevalle vuodelle ja karkoittaa negatiivisia asioita. Alusvaatteet on saatava lahjana ja ne on heitettävä pois seuraavana päivänä tai hyvä onni ei jatku. (Rantapallo)

10. Hedelmät pizzan täytteenä

Meillä suosittu Americanapizza on Italiassa kauhistus. Hedelmiä, kuten ananasta ei saa laittaa pizzaan!

11. Viini

Italia on maailman toiseksi suurin viinintuottajamaa ja viiniä juodaan toiseksi eniten Ranskan jälkeen. Ravintolassa nainen ei koskaan saa kaataa viiniä vaan se on miehen tehtävä. Italia on jaettu maakunnittain 20 viinialueeseen, joiden ilmasto-olosuhteet ja maaperä vaihtelevat suuresti. Viinit jaetaan neljään luokkaan: DOC (Denominazione di Origine Controllata) ja DOCG (Denominazione di Origine Controllata e Garantita) ovat alueviinejä ja Vino Tavola sekä IGT (Indicazione Geografica Tipica) pöytäviinejä.

12. Mies maksaa aina ravintolassa ja hotelleissa

Tämä on vielä poikkeuksellisen vahva sääntö Italiassa. Olemme usein kyllä saaneet paremman huoneen, jos maksajana on ollut nainen eli minä.

13. Epäonnen luku 17

Kolmetoista on Italiassa yllättäen onnennumero, kun taas luku 17 on italialaiselle epäonninen. Numeron 17 katsotaan viittaavan kuolemaan, joten esimerkiksi osassa rakennuksia ei ole ollenkaan kerrosta 17 tai hotelleissa huonetta 17. (Rantapallo)

Tallinna Neuvostoliiton aikana 1979

Minulla ei ole paljon muistikuvia ensimmäisestä ulkomaanmatkastani, mutta se suuntautui vuonna 1979 laivalla Tallinnaan, joka kuului silloin Neuvostoliittoon. Yövyimme Viru-hotellissa, joka oli tuohon aikaan erittäin moderni ja suosittu. Inturistin Viru-hotelli oli avattu vuonna 1972 ja se oli Tallinnan ensimmäinen tornitalo. Hotelli on alkujaan suomalaisten rakennusfirmojen rakentama. 

Vuonna 1994 paljastui, että Neuvostoaikana hotellin 23:ssa kerroksessa sijaitsi KGB:n käytössä ollut radiokeskus, josta salakuunneltiin ja tarkkailtiin hotellivieraita. 60:ssä hotellihuoneessa oli salakuuntelulaitteet ja myös joissakin ravintolan pöydissä oli mikrofoneja. KGB poistui hotellista vuonna 1991. Radiohuone on nykyisin museona. 

Muistan, että söimme ruokaa isohkossa salissa ja ruoka oli pahaa, jotain venäläistyyppistä borssikeittoa, josta en siis pitänyt yhtään. Länsimainen tavara oli kysyttyä Tallinnassa ja mekin annoimme 'salaa' hotellisiivoojalle ainakin uudet sukkahousut.

Muistikuva Tallinnasta oli hyvin harmaa. Rakennukset olivat rapistuneita ja ankeita, - mistään ei oltu pidetty huolta. Vanhoja matkavalokuvia ei ole paljoa, mutta eron näkee esim. Pikk Jalg-kadulta otetusta kuvasta.

Kävimme Toompean mäellä, josta otetussa kuvassa ei näy vielä Tallinnan nykyisiä tornitaloja. 

Aleksanteri Nevskin katedraali oli julkisivultaan toisenlaisessa värityksessä. Toompean mäellä sijaitseva ortodoksinen kirkko valmistui 1900, jolloin Viro kuului Venäjän tsaarivaltioon. Kirkko koostuu 13 kellosta, joiden joukossa on Tallinnan suurin, 15 tonnia painava kirkonkello.

Alla oleva kuva on Müürivahe 2:n kohdalta, jossa nykyisinkin on Gloria ravintola ja viinikellari. 

Kävimme myös Metsakalmistussa eli metsähautausmaalla Piritan kaupunginosassa. Paikka luotiin 1933 ja sinne on haudattu monia kuuluisuuksia kuten laulaja Georg Ots. 

Tallinnan laululava valmistui vuonna 1960 ja se oli ensimmäinen sodan jälkeinen nykyaikainen rakennus. Se on nykyäänkin suosittu tapahtumien järjestämispaikka ja tunnetaan laulujuhlistaan, jotka järjestetään joka 5. vuosi. Kuvassa oppaamme.

Kierrokseemme kuului myös käynti Viron ulkoilmamuseossa, jossa on talonpoikaistyylisiä rakennuksia 1700-1900-luvuilta.

Kävimme myös torilla, mutta en osaa sanoa, onko alla oleva kuva Mustamäen torilta, joka useiden vuosien ajan oli yksi suurista ja suosituista kauppapaikoista.

Lyhesti historiaa Neuvostoajalta (Wikipedia): Viro vältti talvisodan kaltaisen tapahtuman, koska se teki vuonna 1939 sopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Kuitenkin seuraavana vuonna Neuvostoliitto jatkoi painostusta ja otti vallan Virossa 1940. Viro muuttui Viron sosialistiseksi neuvostotasavallaksi ja Neuvostoliiton jäseneksi samana vuonna. Natsisaksan hyökättyä Viro kuului Ostlandian valtakunnankomissariaattiin kunnes se vuonna 1944 palautui Neuvostoliitolle. Tätä ennen kaupunkia pommitettiin voimakkaasti maaliskuussa 1944, jolloin 53 prosenttia siitä tuhoutui. Tallinnassa järjestettiin vuonna 1980 Moskovan olympialaisten purjehdus, jota varten kaupungin ilmettä kohotettiin uusilla rakennuksilla mm. Piritan televisiotornilla. Tallinnasta tuli itsenäisen Viron pääkaupunki vuonna 1991.

Matkustimme vuonna 1979 pienellä Georg Ots-nimisellä laivalla Tallinnaan. Seuraavana vuonna reitille tuli samanniminen matkustaja-autolautta, joka liikennöi aina vuoteen 2000 asti. 

Takaisin Napoliin

Saavuttuamme Ischialta majoituimme hieman kauemmaksi ydinkeskustasta viiden tähden Grand Hotel Parker'siin. Kohtelu oli todella ystävällistä ja vaikka olimme ajoissa, saimme heti huoneen. Huoneesta oli upeat näköalat kaupunkiin ja Vesuviukselle. Hotellin ylimmässä kerroksessa on George's-ravintola terasseineen, jossa tarjotaan myös aamiainen. 

Näkymä hotellihuoneesta

Grand Hotel Parker'sin George's-ravintolan terassi

Illan hämärtyessä hotellin terassilla

Hotellin sijainti on siinä mielessä mielenkiintoinen, että lähellä sijaitsi myös funicolare-asema, jolla pääsi ylös Vomerolle. Vomerolta olisi päässyt toisella funicolarella alas keskikaupungille. Jatkoimme kuitenkin Castel Sant'Elmon linnakkeelle, joka tähdenmuotoisena vartio Napolia strategisella paikalla 250m korkeudessa. Muurilta avautuu upea näköala Napolinlahdelle.

Castel Sant'Elmon linnakkelta

Yli miljoonan asukkaan Napoli on laaja, ja siellä tulee käveltyä paljon. Samalla tulee tehdyksi yllättäviä löytöjä. Useimmat kaupunginosat ovat turvallisia, kunhan osaa varoa taskuvarkaita. Siis perustarkkaavaisuus mukaan. Älä ota mukaan kalliita koruja tai paljoa käteistä ja vältä syrjäisiä katuja siestan aikaan ja myöhään illalla.

Via Toledo

Espanjalaiset korttelit

Seuraavana päivänä päätimme shoppailla ja lähdimme juna-aseman tuntumasta linja-autolla La Reggia Designer Outlet-kylään lähelle Casertaa. Paikka on täynnä useita merkkiliikkeiden outletmyymälöitä. Söimme myös lounaan ostosten ohella. Linja-autolla pääsi myös takaisin kätevästi Napoliin. Kyyti on outletkylän järjestämä oma bussi, joka pysähtyy eri pysäkeillä kaupungissa. Saimme pysäkkien tiedot ja aikataulut hotellista olevasta käyntikortista.

La Reggia Designer Outlet

Aamulla runsaan aamiaisen jälkeen suuntasimme taksilla takaisin Capodichinon lentokentälle, josta meillä oli suora Finnairin lento Helsinkiin.

Vihreän saaren termaalikylpylöissä

Ischialle pääsee Napolista joko kantosiipialuksella aliscafo Molo Beverellosta tai autolautalla traghetto Calata Porta di Massasta. Näiden kahden sataman väliä kulkee non-stoppina linja-auto. Koska meillä oli isot matkalaukut mukana, päätimme käyttää lauttaa, sillä kantosiipialuksella joutuu maksamaan myös matkatavaroista. Hurautimme aamulla hotellista taksilla satamaan. Olin tarkistanut aikataulut ennakkoon netistä ja lippujen osto sekä laivaan siirtyminen sujuivat ongelmitta. Lautta kulki Procidan saaren kautta ja matka kesti noin 1,5 tuntia.

Lähtö Napolista

Ischialla hotellimme Hotel Continental Mare sijaitsi Ischia Porton satamasta Casamicciolan suuntaan. Hotelli sijaitsi jyrkässä rinteessä ja siitä oli kauniit näköalat. Matka satamaan oikopolkua pitkin oli hyvä ja matka sujui noin kymmenessä minuutissa, mutta ylöspäin tulo oli rankkaa ja iltaisin valaistusta ei ollut koko matkalla. Bussillakin olisi päässyt, mutta ne olivat aina tupaten täynnä.

Hotel Continental Maressa oli kaksi uima-allasta, - tässä niistä alempana sijaitseva.

Huoneemme oli ulkopuolelta kasvillisuuden peitossa.

Jyrkät portaat ylös huoneeseen

Hotellin lähellä, kävelymatkan päässä oli Castiglione Terme-kylpylä. Se oli ihan siisti, mutta pienempi kuin Giardini Poseidon, joka on saaren suurin kylpylä (20 allasta). Kylpylöissä piti käyttää uimalakkia, paitsi Necombo-kylpylässä, joka sijaitsee kauniilla paikalla San Montano lahdessa. 

Castiglione Terme

Castiglione Terme

Kylpylöissä oli mukavaa viettää aikaa. Kaiken kaikkiaan kävimme näissä kolmessa kylpylässä eri puolilla saarta. Altaissa ei tule olla kuin enintään 10-15 minuuttia kerrallaan ja niissä ei uida. Uimiseen on erilliset, pidemmät altaat. Lisäksi on altaita, jotka sopivat lapsille ja raskaina oleville.

Giardini Poseidon

Kylpylät oli sijoitettu kauniisti maastoon. Alueella kulki luonnonmukaisia polkuja metsän keskellä. Giardini Poseidon sijaitsi osittain rinteessä.

Kneipp-allas jalkapohjille. Pohjalla sijaitsi jalkapohjia hierovia kiviä.

Giardini Poseidon

Mielenkiintoisin oli Kneipp-allas, jossa oli erittäin lämmintä vettä +40C ja sitten kylmää +15C vettä. Kyllähän alkoi veri kiertämään, kun vaihtoi lämpimästä altaasta jääkylmältä tuntuvaan altaaseen. Kylpylöissä oli ruokapaikkoja, osa itsepalveluravintoloita. Poseidonissa piti ostaa ranneke, jolla pääsi esim. rannalle porteista, mutta siitä sai rahat takaisin, kun palautti sen lähtiessä alueelta.

Necombo-kylpylä San Montanon lahdessa

Necombo-kylpylä

Terveellistä välipalaa Necombo-kylpylässä

Teimme myös retken kauniiseen Sant'Angelon pikkukylään ja Forioon. Yhden päivän varasimme veneretkelle Amalfirannikolle. Ostimme liput laivaan edellisenä iltana satamasta. Kävimme Amalfissa ja Positanossa, joissa olimme käyneet aiemmin vuonna 2005, jolloin vietimme viikon Positanossa. Laiva pysähtyi sekä meno- että paluumatkalla Caprilla. Amalfissa ehdimme lounastaa pikaisesti ja tehdä ostoksia. Positanosta mukaan tarttui keramiikkaa.

Sant'Angelo

Prosecco-hetki Sant'Angelossa

Forio

Amalfi

Jättisitruunoita Amalfissa

Positano

Ischialla kävimme luonnollisesti myös Ischia Pontessa, jonne kulkee minibussi Ischia Portosta. Kävimme Aragonialaisessa linnassa. Linnaan ylös pääsee hissillä ja ylhäältä on upeat näkymät kaupunkiin. Ylhäällä on myös ravintola. Tuohon aikaan Ischia Pontessa oli Ischian Filmifestivaalit, mutta emme kuitenkaan osallistuneet niihin. Näytökset olisivat olleet ylhäällä linnassa ulkosalla melko myöhään illalla. Tänä vuonna mukana oli myös Klaus Härön Miekkailija, - The Fencer. 

Aragonialainen linna

Näkymä linnasta kaupunkiin

Iltaisin kävimme syömässä Ischia Portossa. Sataman rantakadulla on useita ravintoloita ja baareja, - mutta myös sisäänheittäjiä. Myös sisempänä kaupungissa on ruokapaikkoja. Hotellissa emme syöneet kuin aamiaisen, joka kuului hintaan, sekä muutaman kerran suolaista baarissa, jonka aukioloajat olivat meille mysteeri. Baarin piti olla auki, mutta salaattia ei saanut tietyn kellonajan jälkeen, kuitekin pikkupizzan sai.

Ischia Porto

Olimme Ischialla viikon ja palasimme samanlaisella autolautalla takaisin Napoliin
kahdeksi päiväksi ennen kotiin paluuta. Lautta maksoi yhteen suuntaan 11.30e/henkilö.

Laiva takaisin Napoliin

Nähdä Napoli ja unohtaa pakastepizza!

Viime kesän lomamatka suuntautui jälleen Italiaan, tällä kertaa Napoliin ja Ischialle. Finnair lentää kesäkuukausina suoraan Napoliin kaksi kertaa viikossa. Tämä on nopein tapa päästä Helsingistä Napolin seudulle, - muutoin täytyy joko ottaa välilaskullinen lento tai esim. lentää Roomaan ja ottaa juna Napoliin. Lento kesti noin 3h30min. Vaihtoehtoisesti Roomaan lennettäessä tulee ottaa ensin Leonardo da Vincin lentoasemalta (Fiumicino) Leonardo Express-juna Terminin asemalle (30min). Lentokentältä pääsee myös bussilla ja taksilla, mutta juna on kyllä kätevä, jos aikoo jatkaa matkaa eteenpäin Napoliin. Juna Napoliin lähtee Terminin asemalta ja matka kestää nopeimmillaan 1h10min. Ei siis paljoa. Juna saapuu Napoli Centralen asemalle Piazza Garibaldille.

Takaisin Capodichinoon eli Napolin lentokentälle. Kentältä pääsee Alibusin linja-autolla keskustaan Piazza Garibaldille, Piazza Municipiolle sekä satamaan Molo Beverelloon. Lentokentän takseilla on kiinteät hinnat eri puolille Napolia ja ne on selkeästi nähtävissä lentokentän ulkopuolella taksijonoon vievällä reitillä. Liikenne on kaaottista, - sääntöjä ei ole tai jos on, niitä rikotaan surutta! Me otimme taksin suoraan hotelliin.

Napolin matka oli meille hotellien osalta luksusmatka, sillä yövyimme mennen tullen viiden tähden hotelleissa. Tämä oli mennessä puolisoni toive ja tullessa minun toiveeni. Joten tasoissa ollaan! Ensimmäinen hotelli Grand Hotel Vesuvio sijaitsi erittäin hyvällä paikalla Via Partenopella, Napolin rantabulevardilla lungomarella. Sen varrella sijaitsivat kaupungin hienoimmat hotellit, joista näkyy niin Vesuvius kuin Castel dell'Ovon linnoitus Borgo Marinaron satamassa. Olimme varanneet huoneen, josta oli näköala merelle. Hotellista on lyhyt kävelymatka ydinkeskustaan. Borgo Marinaron satamaa reunustavat kalastajaveneet, kalaravintolat ja vilkkaat baarit.

Näkymä Borgo Marinarosta hotellimme

Ennen huoneen saantia kävimme oluella Borgo Marinarossa. Rantaan saapui vene, josta alettiin lastata sinisimpukoita pusseissaan kuljetusautoon. Niitä riitti ja riitti. Simpukkapussit siirrettiin liukuhihnaa pitkin autoon. Sen jälkeen kävimme ravintolassa nimeltään Ciro dal 1936. Sain eteeni aivan uskomattoman makuisen äyriäisrisoton. Samalla nautimme näkymistä kohti Vesuviota ja satamaa.

Borgo Marinaro

Ensimmäisenä päivänä lähdimme tutustumaan Piazza del Plesbisiton suuntaan, kävelimme ostoskatu Via Chiaiaa pitkin Piazza Martirin aukiolle, jonka ympäristössä on kalliita luksusliikkeitä. Palasimme Piazza Vittorian kautta Via Partenopelle ja hotelliin. Illalla oli aikaa maistaa margherita-pizzaa. Se oli syntisen hyvää! Juomana oli olutta. Lainaan tässä kuulemaani lausetta: 'Nähdä Napoli ja unohtaa pakastepizza!'

Piazza Plesbisito

Via Chiaia

Piazza Martirilta Piazza Vittorialle

Lungomare

Ravintoloita Lungomarella

Seuraavana päivänä lähdimme kohti Spaccanapolia. Kreikkalaisten perustama ja sitten roomalaistunut kaupunki tunnettiin muinoin nimellä Neapolis (uusi kaupunki). Itä-länsisuuntainen Spaccanapoli eli Napolin halkaiseva katu kuului jo antiikin ajan ruutukaavaan. Tuolla menneisyys ja nykyisyys kohtaavat. Spaccanapolissa meillä oli tehtävä. Ystävämme tykkää jouluseimistä ja Via San Gregorio Armeno 'jouluseimien katu' oli paikka, josta löytyi kaikki tarvittava seimikuvaelmaan tai huonon onnen karkoittamiseen, - suojelusenkeleitä, pulcinelloja, karmiinipunaisia sarvia.

Historiallisen keskustan kapeita katuja

Via dei Tribunali

Baba leivoksia

Joulukadulta

Via San Gregorio Armeno

Palasimme vanhasta kaupungista Piazza del Gesu Nuovon kautta, jossa istahdimme oluelle, ja jatkoimme Piazza Caritalle. Siellä oli torikauppiaita ja löysin vanhan, alkuperäisen Birra Nastro Azzurro-peltitarjottimen. Se lähti mukaani 8e:lla. Pakkohan meidän oli sitten testata myös vuodesta 1890 asti toiminut Gran Caffe Gambrinus. Kahvilassa on viettänyt aikaa monet kauniit ja kuuluisat kuin myös tavalliset turistit. Prosecco ja mansikkaleivos olivat maittavia, mutta joko tarjoilijat olivat kyllästyneet elämäänsä tai turisteihin, sillä saimme aika laiskaa ja tylyä kohtelua.

Piazza del Gesu Nuovo

  

Gran Caffe Gambrinus

Takaisin vielä hotelliin. Jos aiot yöpyä hotellissa, ole tarkka varatessasi, sillä Sorrennossa sijaitsee myös aivan samanniminen hotelli Grand Hotel Vesuvio, jossa minulla oli onni vierailla vuonna 2003 ihan vahingossa. Mutta jos en olisi tuolla aiemmin ollut, en olisi tiennyt asiaa. Hotellissa on ylimmässä kerroksessa hieno terassiravintola Caruso Roof Garden. Kuuluisa tenori vietti aikaansa kyseisessä hotellissa ja ravintolassa on siksi hänen lempiruokansa bucatini alla Caruso tarjolla. Kahden Napolissa vietetyn yön jälkeen meillä oli tarkoitus siirtyä laivalla Ischian saarelle. Siitä seuraavassa postauksessani.

Näkymä hotellihuoneesta Castel dell'Ovoon