maanantai 23. lokakuuta 2017

Jutut toiseen osoitteeseen

Kirjoittamani jutut siirtyy osoitteeseen www.omanpolkunsatallaaja.wordpress.com Kiitoksia lukuhetkistä näillä sivuilla.

Kahvila Kariranta Vesijärven satamassa - historiaa ja tänään

Lahden satamassa sijaitseva Vesijärven rautatieasema otettiin virallisesti käyttöön 1.marraskuuta 1869 Pietarin radan Riihimäki-Lahti osuuden valmistuttua. Koko matkalta Riihimäeltä Pietariin rata oli valmis syyskuussa 1870. Samaan aikaan rakennettiin Vesijärven ja Päijänteen yhdistävää Vääksyn kanavaa, joka oli tarkoitus saada valmiiksi samaan aikaan, mutta sen rakentaminen viivästyi ja se saatiin käyttöön elokuussa 1871.

Väylä Keski-Suomen ja etelän satamien välille oli tärkeä. Tehtaat saivat raaka-aineensa ja rautateitä pitkin teollisuustuotteet voitiin kuljettaa satamiin ja kulutuskeskuksiin. Hyvät yhteydet houkuttelivat teollisuutta sijoittumaan Lahden kylän läheisyyteen Vesijärven rannalle. 1900-luvun alussa Vesijärven satama oli eräs Suomen vilkkaimmista sisävesisatamista.


Asemarakennus tehtiin Carl Albert Edelfeltin piirustusten pohjalta. Vesijärven aseman suunnitelmat muokkasi hänen pitkäaikainen oppilaansa Knut Nylander. Vesijärven sataman asemarakennuksen tarkkaa valmistumisajankohtaa ei tiedetä. Aseman itäpuolelle Kariniemen rinteeseen syntyi aseman ja sataman työntekijöiden yhdyskunta. Asemapäällikkö sai myös oman talonsa.

Sataman vanha sauna ja pesutupa
Vesijärven aseman tavaraliikenne kasvoi tasaisesti aina 1890-luvun puoliväliin saakka, jonka jälkeen se alkoi hiljalleen vähentyä, kun siirryttiin tehokkaampiin kuljetusvälineisiin, mutta Vesijärven asema oli vielä vuonna 1945 tavaraliikenteeltään merkittävästi suurempi kuin Lahden asema. Rautateiden henkilöliikenne satamaan päättyi vuonna 1965 ja viimeiset rahtikuljetukset satamaan tehtiin 1980-luvulla. Lahden satamarata purettiin väliltä Jalkarannantie-Vesijärven asema vuonna 1993.

Vuoden 1992 asemakaavassa vanha asemarakennus lähiympäristöineen merkittiin suojeltavaksi. Anja Vilén ja Sirkka Laaksonen kysyivät vuonna 1993 Valtionrautateiltä mahdollisuutta vuokrata asema kahvilakäyttöön. Vuokrasopimus syntyi lopulta ja maaliskuussa 1994 kahvila avattiin ”keskellä ei mitään”. Kahvilatoiminnan rinnalle asemarakennuksen päätyyn avattiin pikkupuoti.



Asemarakennuksen peruskorjaus ja osittainen entisöinti oli vaativa tehtävä. Rakennus kunnostettiin Museoviraston ohjeiden mukaisesti. Uusi laituri rakennittiin lehtikuusesta, joka rahdattiin tukkeina Siperiasta Suomeen sahattavaksi. Korjaustyöt tehtiin talvella 1997-1998. Uudistunut kahvila avattiin 29.3.1998.



Joulun aikaan 2016 kahvilaan oli tehty upea mäkihyppytorni piparkakusta.
Kahvila toimii ympäri vuoden Lahden satamassa ja on tunnelmallinen paikka levähtää kahvikupposen ääressä. Keskustasta on kävelymatka satamaan. Lähistöllä voi tutustua myös Lanu-puistoon, joka on Kariniemessä sijaitseva veistospuisto, jossa on 12 kuvanveistäjä Olavi Lanun suurta betonista valettua veistosta. Lahden satamasta on mahdollisuus nousta kävellen ylös mäelle. Kariniemenpuisto on suojeltu lehtometsä.


Lahden satama


Lähteet: Wikipedia, Lahen lehti / Resiina-lehti 2/2014




sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Kuumailmapallolennolla Luxorissa

Elämäni ensimmäinen ja toistaiseksi ainut kuumailmapallolento toteutui Egyptissä Luxorissa El Ramesseumin yläpuolella aamunkoitteessa huhtikuussa 2009. Kiinnostus kokea tuollainen elämys oli niin suuri, että uskallauduin lennolle. Jälkeenpäin voin sanoa, että kannatti, - tämä oli Egyptin matkamme huipennus. 

Lähtö hotellilta oli todella aikaisin, ja oli vielä pimeää, kun ylitimme veneillä Niilin. Saapuessamme lähtöpaikalle, oli kuumailmapallojen valmistelu jo täydessä käynnissä. Ennen kuin pallo voidaan kuumentaa, täytetään se kylmällä ilmalla käyttämällä moottorikäyttöistä puhallinta. Vasta kun pallo on hyvin täyttynyt, voidaan se polttimen avulla nostaa pystyyn ja matkustajat voivat nousta koriin. Saimme ohjeet, kuinka käyttäytyä pallon kyydissä ja varsinkin sen nousu- ja laskeutumisvaiheessa. Pajusta tai rottingista punottu kori oli jaettu lokeroihin, ja meitä oli kyydissä muistaakseni noin 16.

Kuumailmapallon täyttöä vielä hämärässä. Kuva P.Jokinen.
Kuva P.Jokinen.

Hatsepsutin temppeli. Kuva P.Jokinen.
Kuva P.Jokinen.

Aamuisin tapahtuvat kuumailmapallolennot Luxorin yllä ovat hyvin suosittuja turistien keskuudessa. Itärannan takaa nouseva aurinko valaisee kaupungin sekä vuoret. Itään katsoessa näkee Karnakin temppelin ja lännessä Hatsepsutin temppelin. Memnonin kolossit nousevat peltojen seasta. Pääsimme lentämään Ramesseumin temppelin yli ja näimme samalla Kuningattarien laakson.


Kuva P.Jokinen.
Kuva P.Jokinen.
Kuumailmapallolla voidaan lentää vain hyvällä säällä ja lentonopeus on sama kuin tuulen nopeus. Yleisölennätykset kestävät yleensä noin tunnin, - minusta tuntui, että lento oli kuitenkin liian aikaisin ohitse. Mukaan kannattaa ehdottomasti ottaa kamera, sillä yläilmoista saa hyviä kuvia. 




Meitä oli ilmassa yhteensä noin parisenkymmentä palloa ja näky oli upea. Lento tapahtuu yleensä noin 150-400 metrin korkeudessa. Pallo liikkuu tuulen suunnassa ja siis tuulen nopeudella. Lentäjältä vaaditaan ammattitaitoa valita oikea lentokorkeus. Polttimessa palaa koko ajan niin kutsuttu pilottiliekki, jolla varsinainen polttoliekki sytytetään. Poltin pitää ääntä, tuhahtelua, joka kuuluu kauas.


Kuumailmapallolentojen keksijöinä pidetään Montgolfierin veljeksiä. Ensimmäinen miehitetty kuumailmapallokento tehtiin mitä ilmeisemmin vuonna 1783 Pariisissa. Portugalilainen Bartolomeu de Gusmão antoi lentonäytöksen Portugalin kuninkaalle vuonna 1709, mahdollisesti kuumailmapallolla ja myöhemmin inkvisitio syytti häntä noituudesta ja hän kuoli maanpaossa Sevillassa.


Lähde: Wikipedia, kuvat kirjoittajan paitsi erikseen mainitut.

perjantai 25. elokuuta 2017

Esittelyssä Oman polkunsa tallaaja

Sain idean esittelyyni Rantapallon aikaisemmasta esittelystä blogista Samppanjaa muovimukista ja yritin miettiä, millainen matkaaja itse olen.

Blogini: Oman polkunsa tallaaja – Ajatuksia ja kokemuksia maailman ääreltä 

Nimeni: Maarit


Paras kaupunkikohde: Näitä on paljon, mutta lempikohteeni on ehkä Lissabon.


Paras rantakohde: Näitäkin on useita, mutta siisteydessään voiton vie Cattolica Italiassa. Sopii niin lapsille kuin aikuisillekin. Lähiympäristössä on paljon nähtävää ja päiväretkillä pääsee jo pidemmällekin.

Unelmakohteeni: Malediivit

Tätä ilman en matkusta: Lääkkeeni ja jonkinsortin kamera on aina mukana.


Tärkein matkavinkkini: Suunnittele, mutta ole valmis joustamaan.

Millainen matkailija olen: Teen paljon etukäteissuunnitelmia, joista sitten osa toteutuu. Välillä tykkään löhötä rantakohteissa, mutta kaipaan myös nähtävää, - rakennettua ympäristöä ja ihmisiä. Nautin hyvästä ruoasta ja viinistä sekä shoppailusta. Heikkouteni on laukut ja kengät.

Onko blogillani erityinen kohderyhmä: En ole oikeastaan miettinyt tätä, mutta ehkä viidenkympin molemmin puolin. Vaikka pidän reppureissaamisesta, on rohkeat extremeseikkailut minulle jo liikaa. Ajan kuluessa on alkanut arvostaa mukavuutta.

Unohtumattomin matkakokemukseni: Parikymppisenä tehty ensimmäinen Interrail-matka Etelä-Eurooppaan, joka kesti Keski-Eurooppaan siirtymisineen yhteensä viisi viikkoa. Ei ollut kännyköitä tai tietokoneita suunnitteluun ja käytettiin matkashekkejä.


Suurin vielä toteutumaton matkani: Matka rentoutumaan Malediiveille tai luksusjunamatka Rovos Rail Etelä-Afrikassa sekä kiehtova Peru. Aina pitää olla haaveita.

Kuinka blogini sai alkunsa: Kirjoittelin alkuun aivan erityyppistä blogia, kuin päiväkirjaa itselleni, mutta päätin muuttaa sen matka-aiheiseksi, koska halusin tallentaa tietoa pääasiassa itselleni matkustamisesta unelmakohteeseeni Peruun, mutta tavoite ja aiheet muuttuivat matkan varrella.

Millaisia blogeja luen: Jos blogin ulkoasu ei kiinnosta tai navigointi sivuilla on huonoa, se jää usein lukematta. En lue kovin ahkerasti, mutta suosin elämänmakuisia tarinoita, mielenkiinnon kohteena usein Etelä-Euroopan maat Italia, Espanja, jne. Tässä muutamia: Piccolo Salvo, Tasty Travelissimo, Pää pilvissä, Näkymiä vihreältä kukkulalta ja Samppanjaa muovimukista.




tiistai 22. elokuuta 2017

Minun Top 10 matkaelokuvaa vol 2

Marraskuussa 2016 listasin kymmenen matkaelokuvaa, jotka inspiroivat minua ja luovat matkakuumetta. Linkki juttuun tästä. Nyt ajattelin listata seuraavat kymmenen elokuvaa, jotka ehkä ovat jo vanhoja, mutta katselen niitä aina välillä uudelleen ihan mielelläni. Tässä elokuvien lista osa 2:

1. Arabian Lawrence - Lawrence of Arabia

David Leanin ohjaama vuonna 1962 ensi-iltansa saanut elokuva, jonka pääosassa näyttelee Peter O'Toole. Vaikuttavan elokuvamusiikin sävelsi Maurice Jarre ja kuvauksesta vastasi Freddie Young, jotka molemmat palkittiin Oscareilla. Varaa tämän katsomiseen aikaa, sillä leffa kestää 3h40min. On siis todella historiallinen klassikko.




2. Mainio vuosi - A good year

Peter Maylen romaaniin pohjautuva elokuva vuodelta 2006, jossa lontoolainen keinottelija perii setänsä provencelaisen talon ja viinitilan Ranskasta. Pääosassa Russel Crowe. Ohjannut Ridley Scott.

3. Lost in Translation

Sofia Coppolan ohjaama vuonna 2003 ensi-iltansa saanut elokuva, joka kertoo iäkkäästä näyttelijästä ja nuoresta naisesta, jotka tapaavat sattumalta tokiolaisessa hotellissa. Elokuvan päärooleja esittävät Bill Murray ja Scarlett Johansson.




4. Jet Lag

Romanttinen komediaelokuva vuodelta 2002, jossa päähenkilöt, ranskalainen kosmetologi ja ranskalainen kokki tapaavat Pariisin Roissyn lentoasemalla. Pääosissa Juliette Binoche ja Jean Reno. Ohjannut Daniele Thompson.




5. The Mexican 

Vuonna 2001 ensi-iltansa saanut The Mexican kertoo avioeron partaalla olevasta parista, joka seikkailee Meksikon pahamaineisilla seuduilla metsästämässä vanhaa asetta. Pääosissa Brad Pitt sekä Julia Roberts. Ohjaaja Gore Verbinski.

6. The Best Exotic Marigold Hotel

Elokuva brittieläkeläisistä, jotka lähtevät matkalle Intiaan. Best Exotic Marigold Hotel on 'saattohotelli', paikka vanhuksille, jotka haluavat rentoutua ja nautiskella elämän viimeisistä kierroksista. Elokuva on vuodelta 2011.

7. Toskanan auringon alla - Under the tuscan sun

Frances Mayesin omaelämänkerralliseen romaaniin perustuva elokuva vuodelta 2003, jonka on ohjannut Audrey Wells. Pääosaa esittää Diane Lane. Frances löytää Toskanasta talon, jonka hän ostaa ja remontoi.

8. Amelia

Amelia Earhart on ensimmäinen nainen, joka yritti maailmanympärilentoa. Tästä kertova elokuva on vuodelta 2009 ja sen on ohjannut Mira Nair. Pääosassa Hilary Swank.

9. Indiana Jones ja viimeinen ristiretki - Indiana Jones and the last Crusade

1989 ensi-iltansa saanut seikkailuelokuva, jonka pääosassa siis tunnetusti Harrison Ford. Kolmatta Indiana Jones-elokuvaa kuvattiin myös Petran kalliokaupungissa, jonka jälkeen Petrassa käyvien turistien määrä kasvoi huomattavasti. Elokuvan on ohjannut Steven Spielberg.


Jordania 2006, Petran sisäänkäynnin turistikoju.

10. Rakkauskirjeitä Julialle

Italiaan sijoittuva romanttinen elokuva vuodelta 2010, jossa Julian kirjeen saanut Claire lähtee etsimään nuoruuden rakastettuaan. Hienoja maisemia. Ohjannut Gary Winick.


keskiviikko 2. elokuuta 2017

Hotell St. Petersbourg Tallinn - Tallinnan vanhin hotelli

Hotelli St. Petersbourgin paikalla Tallinnassa on ollut hotellitoimintaa jo vuodesta 1850, joten sitä voidaan pitää Tallinnan vanhimpana hotellina, - itse asiassa Viron vanhimpana yhtäjaksoisesti toimineena hotellina. Vanhassa kaupungissa osoitteessa Rataskaevu 7 sijaitseva rakennus on mainittu historiankirjoissa ensimmäisen kerran jo vuonna 1373. Rakennus on saanut kokea monenlaisia vaiheita, - hotelli toimi neuvostovallan aikana virkailijoiden ja valtionmiesten majoituspaikkana. Vieraina on ollut mm. Leonid Brezhnev. Hotelli tunnettiin aiemmin nimellä ’Hotelli Rataskaevu’, uuden nimen se sai vuonna 1999. Hotellin sisustus uusittiin vuosina 2013-2014 ja sen ilmeestä vastaa brittiläinen sisustussuunnitteluyhtiö Andrew Martin.


Hotelli ulkoapäin. Dunkri-katu kuvan oikealta puolelta vie suoraan Raatihuoneentorille.


Sisääntuloaula ja vastaanotto.
Hotellin sijainti on keskeinen, vain sadan metrin päässä Raatihuoneen torilta. Viiden tähden boutique-hotelli St. Petersbourg on yksi Tallinnan ylellisimmistä hotelleista. Hotellilla on 27 huonetta, joiden sisustus on saanut vaikutteita venäläisten kauppiaiden suosimasta tyylistä. Huoneet kuljettavat vieraan keskiaikaiseen tunnelmaan lisättynä nykyaikaisella mukavuudella.


Tämmöinen odottaa vastaantulijoita ulko-oven vieressä.
Kun saavuimme hotelliin, saimme erittäin ystävällisen vastaanoton kuohuvien tervetuliasmaljojen kera. Yllätyksemme myös varauksemme oli muutettu hieman suurempaan huoneeseen eli nyt saimme deluxe-huoneen sijasta tilavamman executive-huoneen. Huoneeseen kuului kaikki mukavuudet: muhkea parivuode, sohva, kaunis sohvapöytä ja sohvatuoli sekä kirjoituspöytä. Lisäksi sivutasoja oli riittävästi ja valaisimia useita. Huone oli hyvällä maulla sisustettu ja seinällä oli mustavalkoinen taidevalokuvataulu. Imastointi oli säädettävä, lisäksi löytyi housujen prässäyslaite, minibaari ja tietty riittävänkokoinen tallelokero, jonne mahtui hyvin mukana kantamamme kamerat. Kylpyhuoneessa oli kylpyamme ja huoneeseen kuului kylpytakit ja tohvelit. Myös sateenvarjoja oli saatavilla. Iltaisin tehtävään turndown-palveluun kuului pedin valmiiksilaiton lisäksi vesipullojen ja makeisten tuonti molemmille yöpöydille. Aamuisin ovenkahvassa riippui pieni uutislehtinen englanniksi.




Tuon pöydän mieheni olisi halunnut viedä kotiin.
Aamiainen tarjoiltiin hotellin Hermitage-ravintolassa. Aamiainen oli runsas. Lämpimistä vaihtoehdoista sai valita eritavoin valmistetut kananmunat, pekonia, makkaroita tai esim. paistetut letut hillojen kanssa. Haluamasi kahvi tai tee tuotiin pöytään. Muut ruoat sijaitsivat buffetpöydässä. Myös kuohuviiniä oli tarjolla. Tajusimme hyödyntää sen vaihtoehdon vasta seuraavana päivänä lettuannoksen kera.


Ravintola Hermitage
Hotellissa olisi ollut myös aamusauna, mutta jätimme sen tällä kertaa väliin. Ensimmäisenä päivänä testasimme kyllä hotellin hierontapalvelut ylimmän kerroksen saunaosastolla.


Esillä oli paljon taideteoksia.


Pallotuolit portaikon tasanteella.

Valokuvataidetta
Ainoa valittamisen aihe, johon olemme törmänneet Tallinnassa aiemminkin, oli kylpyhuoneen tunkkainen haju. En tiedä johtuuko tämä vanhan kaupungin viemäriverkosta, mutta ainakin alimpien kerrosten tiloissa tämä on korostunut. Lisäksi huoneessa olisi saanut olla vettä jo tultaessa, eikä vasta illalla tuotuna. Tavallista vettä ei löytynyt edes minibaarista. 

Muutoin voin suositella hotellia. Sisustus ja tunnelma tekivät vaikutuksen. Mustanpuhuva, tumma värimaailma ei kaikkia miellytä, mutta me pidimme siitä.



torstai 13. heinäkuuta 2017

Balti Jaama, Telliskivi ja juustopalleroita

Toisena päivänä Tallinnassa suuntasimme ensin toukokuussa avatulle Balti Jaama torille rautatieaseman kupeessa. Tori on hienosti toteutettu. Sen on suunnitellut virolainen Koko Arhitektid. Perinteisen torimyynnin lisäksi rakennuksessa on liikkeitä kuten esim. Kalevin suklaapuoti  ja eläintarvikeliike. Toisessa kerroksessa on vaatemyyntiä ja antiikkiliikkeitä.






Matka jatkui Kalamajan vanhoja puurakennuksia valokuvaillen kohti Telliskiveä. Sieltä löysimme mukavia ravintoloita ja ruokakojuja. Käväisimme vanhoista junanvaunuista rakennettuun terassiravintolaan nimeltä Peatus (suom. Pysäkki). Ilma oli sen verran viileä, että menimme sisälle vanhaan ravintolavaunuun. Tunnelma oli kuin neuvostoajalta, -  tiskin luokse oli jätetty vanhat sulakkeet ym. säätimet. Oluiden ja drinkkien lisäksi Peatuksesta saa myös ruokaa. Sitä emme tällä kertaa testanneet. Alue tuntui terasseineen varsinkin kesäaikaan todella mielenkiintoiselta, että siellä olisi viihtynyt pidempäänkin.





Illalla löysimme hyvän pihviravintolan nimeltä Oliver läheltä hotelliamme Rataskaevun kaivon tuntumasta. Ravintola sijaitsee tunnelmallisesti kellarikerroksessa. Henkilökunta puhui hyvin suomea, vaikka olin jo aloittamassa englanniksi. Annoksen sai koostaa itse. Otimme Oliver’in BBQ pihvin, - minä herkullisilla valkosipuli-kermaperunoilla sekä valkosipulivoilla. Päädyimme tilaamaan vielä jälkiruoat, sitruunamarenkikakkua ja VanaTallinn-kahvit.




Ruoansulattelun jälkeen suunnistimme vielä Dunkri-kadulla saksalaistyyliseen Beer Houseen, joka tekee oluensa itse. Oluet ovat ns. eläviä oluita eli suodattamattomia ja pastöroimattomia. Beer Housen panimo valmistaa seitsemää erityyppistä olutta ja päätimme ottaa maisteluannoksen, joka sisälsi nuo kaikki. Suosikiksemme nousi Medovar Honey, joka on valmistettu Märzen Speziel oluen pohjalta lisäten siihen paikallista luonnollista hunajaa. Vaikka olimme syöneet aiemmin, tilasimme lopulta juomien lisäksi pientä suolaista, - valkosipulileipiä ja kuorrutettuja juustopalleroita, joista tuli puolisoni suosikkeja. Saimme lopulta koko maisteluannoksen juotua ja hipsimme kivenheiton päässä olevaan hotelliimme.