perjantai 4. marraskuuta 2016

Vessapaperia DDR:stä

Tästä on kohta 30 vuotta.
Olen lukenut 'pitkän saksan' aina kolmannelta luokalta peruskoulusta lukioon asti. Meitä oli pieni ryhmä Vääksyn lukiosta, joka pääsi vuonna 1987 luokkaretkelle Berliiniin. Tuolloin vierailimme myös Itä-Berliinissä DDR:ssä.

Olimme tehneet paljon töitä saadaksemme rahaa luokkaretkeen. Leivoimme opettajanhuoneeseen pullaa, myimme herkkuja silloin tällöin myös välitunneilla, julkaisimme sanomalehden, jossa oli sponsoreiden mainoksia ja juttua meidän tulevasta reissusta ja opiskelusta sekä työskentelimme Rapalassa, kuntamme lippulaivassa.

Heinäkuun lopulla 1987 pääsimme matkaan. Tarkoituksena oli viipyä matkalla 10 päivää. Lensimme Helsingistä ensin Hampuriin, jossa vietimme pari yötä. Kolmantena päivänä aamulla lähdimme junalla Berliiniin, sen läntiseen osaan. Saksan Liittotasavallalla (BRD) oli oma saareke, Länsi-Berliini, DDR:n keskellä. Junamatka oli erikoinen. Koko matka kulki piikkilankojen ympäröimän aidan sisäpuolella. Maisemina näkyi pääasiassa metsää ja aidan vieressä, sen ulkopuolella, kulki hiekkatie. Lähempänä Berliiniä turvatoimenpiteet tiukkenivat. Saavuimme Berliiniin Bahnhof Zoolle.





Meillä oli hyvin suunniteltu ohjelma ja näimme paljon, tutustuimme kaupunkiin, teimme laivaristeilyn ja kiertoajelun. Olimme Liittotasavallan vieraina, joten kävimme reissun aikana läpi myös tietyn pakollisen ohjelman, - luennon ja opetusfilmin katsomisen.








Sitten yksi päivä oli varattu Itä-Berliiniin tutustumiseen. Jouduimme jonottamaan kauan tarkastuspisteessä, josta pääsi itäpuolelle. Mitään länteen viittaavaa esim. karttoja ei saanut viedä itäpuolelle! Vettä satoi kaatamalla. Sopimamme opas ei ollutkaan meitä vastassa, vaan jouduimme tutustumaan kaupunkiin omin päin, - sehän meille nuorille sopi vallan mainiosti. Meillä oli myös jotain kommelluksia rahan kanssa. Jotkut kävivät televisiotornissa. Se oli huojunut. Toisilla taas oli syömisestä vatsa kipeänä. Kaupoissa oli outo jonotussysteemi. Kadulla ajoi trabantit. Kaverini otti muistoksi palan vessapaperia, - sekun oli niin karkeaa!

Palasimme takaisin länsipuolelle, - helpottuneina siitä, että meillä oli kaikki paremmin. Sitä pehmeämpää vessapaperiakin. Berliinin jälkeen palasimme jälleen junalla Hampurin päärautatieasemalle ja lensimme Helsinkiin. Matkaohjelmaan opettajamme on kirjoittanut lopuksi: Die Reise ist glücklich vorbei! (Matka on onnellisesti ohi!)

Minulla ei ole matkaohjelman lisäksi varsinaisia muistiinpanoja matkasta, - en ole mikään päiväkirjan pitäjä, mutta olen kirjoittanut ohjelman väliin mm. seuraavaa: kierreltiin kauppoja, city bummeln, hamburger essen, valokuvausta, laivaristeily - surkea juttu, iltaelämää, berliner weisse (ilmeisesti olutkin on maistunut), zoologische Garten, egyptiläinen museo, city bummeln...

Laitan mukaan muutamia kuvia, jotka ovat sateen vuoksi niin ankean harmaita kuin vaan voi kuvitella elämän DDR:ssä olleen. Minulla oli uusi papalta saatu kamera, - olin aloittanut kuvaamisen vähä aika aiemmin. Kamerani oli Mamiya ZM Quartz. Se oli viimeinen Mamiyan valmistama 35mm:n filmikamera (Mamiyahan valmisti lähinnä kameroita ammattilaiskäyttöön), - en silloin sitä tiennyt. Se oli optiikaltaan hyvä ja valovoimainen ja siinä oli jo automatiikkaa valoituksen osalta. Se on minulla vieläkin tallessa. Voi niitä aikoja!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti